Etusivu  -  Yleistä    - Koirat  -  Pennut / Puppies -  Kuvia  -   Uutiset  -   In english -  På svenska Ajurit  - Vieraskirja-     Tässä on aluksi se versio, jonka olen ihan ensimmäiseksi kirjoittanut. Päivitystä sivun lopussa :) Olen syntynyt 15.2.1961 Lohtajalla, ja asunut lapsuuteni Kokkolassa. Lukion jälkeen opiskelin ja työskentelin Tukholmassa ja Helsingissä, ja Nurmekseen muutin -86, ja nykyiseen osoitteeseen -90. Koulutukseltani olen restonomi, lisäksi olen lukenut kieliä, kasvatustiedettä, ravitsemustiedettä, kenneltietoutta, käynyt yrittäjäkurssin ja kehäsihteerin kurssin jne, eli opiskelu on jonkinasteinen harrastus.... Lapsia minulla on kolme poikaa( Jesse -84, Pete -88, Janne -89), lisäksi luonamme asuu siskontyttöni ( Tanja  -93). Mieheni ajaa rekkaa, ja minä pidän työkseni pientä pieneläinhoitolaa - lähinnä asiakkaat ovat koiria - sekä toimin tarvittaessa perhehoitajana. Koirien kanssa olen ollut jo pikkutytöstä asti , ja tollereista ensimmäinen tuli taloon -92( muita noutajia oli jo aikaisemminkin).   Kennelnimi on vuodelta -97, ja nimi on sivun alalaidan mustan puussa kiipeilevän labbiksen mukaan. Donna oli hyvin erikoinen koira, se valitsi minut jo viisiviikkoisena, ja päivääkään en ole katunut sitä, että suostuin sen emännäksi. Se oli täydellinen metsästyskoira, suojelukoira, vahtikoira ja kaveri, ja kiipeilyn lisäksi se harrasti koskenlaskua - antoi virran viedä koskea myöten, juoksi rantaa myöten ylös, ja uudestaan...   20.6.2009   Olen "muutaman" vuoden ajan sairastanut aika pahaa päänsärkyä (joka lopulta diagnosoitiin Hortonin neuralgiaksi), ja se haittasi jo elämistä sen verran, että tahtia oli löysättävä... Vähensin hoitola-toimintaa ja lastenhoitoa, ja lopulta oli sijoitettava muutamia koiriakin - kun ei jaksa eikä kykene niin se on vain hyväksyttävä :( Nyt on tilanteeni sellainen, että kotona on kolme tolleria ja kaksi suomenajokoiraa, ja kun taudille löytyi nimi ja vieläpä oikeanlaiset estolääkkeetkin kipuihin, niin enköhän minä tämän lauman kanssa jaksa touhuta! Ja Tanja asuu vielä seuraavat kolme vuotta kotona, kun päätyi sittenkin aloittamaan lukion. Sain myös suoritettua loppuun perusopinnot lasten ja nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista,sekä kennelneuvojakoulutuksen, ja olin koko viime lukuvuoden opon sijaisena yläkoulussa - että en minä nyt ihan petipotilaana ole ollut :)) Ja kuulin eilen sellaisen "viisauden", jonka päätin olevan totta (ne, jotka minut tuntevat, tietävät kyllä miksi :)) ) eli uusi mottoni:                              IHMINEN JOKA PITÄÄ VILLASUKKIA EI VOI OLLA PAHA!!!

Kopiointi kielletty!